Entisen ylipainoisen Liikunnanohjaaja/ravintovalmentajan mietteitä elämästä, liikkumisesta ja ravinnosta.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

KISAT: Päivä jona heräsin oravana


Huomenta. Tässä on aikaa vierähtänyt jo joki tovi kisoista. Olen monta kertaa ollut aloittamassa kirjoittamista kisapäivästä, mutta jokin henkinen blokki on ollut asian esteenä. Kisojen jälkeinen aika ei ole ollut helppoa monestakaan syystä ja olin jonkin aikaa ihan kyllästynyt hommaan.Tais iskeä "fitnessähky". Halusin palata aiheeseen jos ja KUN tulee se hetki kun olen valmis. Tänään on se päivä jolloin voin avata kisapäivää edes hieman! :)

Elikäs palataanpas ajassa taaksepäin. Kisoja edeltävänä yönä nukuin aika huonosti. Join sen 1,5 lasia viiniä ja eipä se mua väsyttänyt. Toki jännityksellä oli osuutta asiaan ja unet jäivät pariin kolmeen tuntiin. Aamun koittaessa peilistä katsoi no ei Ilona. :O  Olo oli muutenkin krapulainen... :D Oli todella järkyttävää mikä muutos tuli jo yhdessä yössä. Jalat oli kiristynyt huomattavasti ja nesteet lähtenyt liikkeelle, mikä helpotti....Kävin ulkona hieman jaloittelemassa ja fiilistelemässä päivää ja aamupalaksi söin ah niin ihania riisikakkuja, kanaa ja ananasta ja jonkin verran vettä.

Aamulla ja itseasiassa koko päivän mun olo oli ihan omituinen,leijaileva. Sitä kun on uurastanut jonkin tavoitteen eteen niin pitkään ja intensiivisesti, niin mä en vaan pysty sanoin kuvailemaan sitä tunnetta mikä se on kun työ on tehty.. 27 viikkoa helvetisti treenejä, huonoja yöunia, ahdistusta, iloa.. Kaikki ruoka vaa'an kautta.. Kuntopanikointia... Huonoja fiiliksiä... Hyviä fiiliksiä....Onnistumisen tuntemuksia... Kehon muuttumista.... Ei vitsit.... <3 <3 <3

Noin yhdeksän aikaan Veera laittoi mulle Jan Tanaa, mikä viimeistelee kisavärin. Olisikohan se ollut kolme kerrosta ja sitten aloitettiin meikkailut. Mut meikattiin patjalla selinmakuulla, jotta jalat sais levätä mahdollisimman paljon ja ne nesteet pysyis edes vähän poissa. :D Pikkuhiljaa siinä meikkauksen ohessa alkoi jännittämään. Oli aivan uskomatonta ajatella, että tämä on nyt tässä. 27 viikkoa takana ja olen menossa kisaamaan. Mua itketti koko ajan ja oli kamanlan epätodellinen fiilis. Ilonasta kuoriutui ihan eri henkilö kisapäivänä...



Meikkausten jälkeen sain välipalan: Nutellaa, banaania ja riisikakkuja ai ettäääääää! :D Oli kuulkaas hyvää.. :))) Puoli yhdentoista jälkeen tilattiin taksi ja lähdettiin kisapaikalle, jossa heitettiin tavarat takahuoneeseen ja pötkölleen. Kulttuuritalon takahuone on aika pieni, niin siellä tosiaan joutui olemaan "kuin sillit suolassa". Mua alkoi jännittämään aina vaan enemmän ja enemmän ja yritin kuunnella musiikkia, jotta rauhottuisin. Siinä se aika sitten meni maatessa ja omaa kisaamista odotellessa. Kaikista mielenkiintoisin juttu on bikinien liimaaminen. Jep, ne liimataan! :P Ei ne saatana muuten pysyis paikallaan. :D  Ja hei.. Ne muuten liimataan ihan kaikkialta.. ;)  Aikataulut petti ja me liimattiin biksut hieman liian aikaisin. Siinä on se ikävä juttu ettei liimaamisen jälkeen enää istuta tai maata vaan joudutaan olemaan seisaallaan mikä oli perseestä.Tervetuloa taas nestekriiseilyt! :D



Tietyssä vaiheessa ennen lavalle menoa aloitetaan myös pumppaillut, vedetään tilkka (mun tapauksessa ISO hörppy.. okei 1/3 osa pullosta..) pumppiviinaa ja otetaan jotain sokerista ja suolaista. Mulla oli kuminauha mukana ja Veera ohjeisti tiukasti mitä teen ja milloin. Yritettiin aktivoida selkää, joka on se isoin ongelma hermotuksen kannalta ja tilanne olikin ihan hyvä... Muuten.... Mä vedin ennen lavalle menoa melkein pussin karkkeja eli ei menty ohjeiden mukaan. :P Sokeripumppi on paras pumppi ja tiesin että toimii, niin sillä mentiin...






Kun oli meidän ryhmän vuoro, muijat pistettiin jonoon ja siitä lavalle. Beginners-sarjan kova taso yllätti itsenikin. Taso on noussut vuosi vuodelta, koska kilpailijamäärät lisääntyy mikä on hyvä asia. Tiesin jo siinä vaiheessa ettei kamalan isoja toiveita voi sijoitukselle asettaa, mutta eipäs se haitannut. Lavalla olo oli siistiä, ei ahdistanut tai pelottanut. Kaikki meni ihan ok:sti ja kuulin kannustusjoukot, kiitos siitä <3 <3 <3



Saakelin selkä ei auennut tarpeeksi ja se jäi eniten kaivelemaan. Edellisenä iltana sain sen kunnolla auki, mutta ei niin ei... Lavavalot on kyllä karmeat. Ne on niin kirkkaat ettei yleisöä edes näe kunnolla, mikä ei toisaalta haittaa. :D Finaaliin en päässyt ja olinko seitsemäs... Fiilis oli kuitenkin tosi hyvä. Pääsin sellaiseen kuntoon mistä voin olla todella ylpeä lähtökohdat huomioonottaen ja HEI MÄ TEIN SEN!!!! :)))) Enpä olisi ikinä uskonut! :D Nyt tiedän, että tarvittaessa mussa on tahdonlujuutta tehdä aivan mitä vain. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin jun mietin sitä voittajafiilistä minkä koin <3



Kisojen jälkeen ylläriylläri unohdin vedenjuonnin kokonaan ja aloin vaan syömään karkkeja! :D Mentiin käymään kuvauksissa ja sit hetki piipahdettiin kisapaikalla kavereiden luona. Äippä ja isä tuli siitä siihen ja sit lähdettiinkin yhdessä syömään KEBABBIA! :P  Tarkoitus oli alunperin syödä pizzaa, mutta ei keretty.. Taxikuski sai osansa mun nälkäkiukusta, ku se ajoi miten sattuu.. Vetäisin kuulkaas siihen ison kebun ja jäätävän lautasellisen ranuja majolla ja ketsupilla. :D  Söin koko lauantain niin paljon että illalla makasin kippurassa neljä viis tuntia. Mulla oli aivan jäätävän karsee olo ja maha kipee. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja jatkoin syömistä seuraavana päivänä. :D Kävelin aamulla klo 06 Kalasatamasta Helsingin keskustaan missä vanhemmat majailivat ja mentiin syömään hotelliaamupala. Syöpöttely jatkui koko sunnuntain. Aina kun vatsassa oli vähän tilaa, söin lisää. Söinsöinsöinsöinsöinsöin koko päivän ja illalla oli taas jäätävä olo. :/ 





 Maanantaina alkoi reverse ja se vasta onkin ollut mielenkiintoista.... 

Tämmöinen päivä oli Ilonan kisapäivä! :D

MÄ TEIN SEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 


-Iltsu-













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta ja pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin! <3