Entisen ylipainoisen Liikunnanohjaaja/ravintovalmentajan mietteitä elämästä, liikkumisesta ja ravinnosta.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kisakunnossa roikkuminen


Huomenta. Tänään on hyvä aamu paneutua aiheeseen, minkä kanssa monet kisaajat kamppailevat eli kisakunnosta poispyrkiminen. Kisojen jälkeinen aika on monelle todella todella vaikeaa (minä en ollut poikkeus tässäkään tapauksessa). Parin päivän syömisten jälkeen pitäisi palata sille saatanan dieetille, jotta kunto pysyy semi siistinä. Kroppa ja aineenvaihdunta käy hitaalla, väsyttää,kolottaa.. Ruokaa saa hieman lisää, mutta kuitenkin kalorit on vielä aika niukahkot..  Peilistä katsoo taas eri ihminen, koska kisakunto on päivän kunto. ;) Nälkä on, tekisi mieli syödä mitä huvittaa mutta päässä huutelee pieni ääni "sä lihot, jos syöt liikaa". Maha ei toimi kunnolla ja keho kerää nestettä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, mikä entisestään lisää ahdistusta. Osa mielestä tietää, että painoa on pakko tulla lisää, jotta kroppa ja aineenvaihdunta alkaa toimimaan, mutta kuitenkin..... Se pieni pirullinen ääni päässä on tosi ärsyttävä, liiankin hallitseva. Voitti hetkellisesti jopa minut.

Yksi syy tähän mielen sekavuuteen on se, että aivojen oma hormonituotanto hiipuu liian vähien rasvojen myötä. Mm. Dopamiinin tuotanto vähenee mistä seuraa masennusoireita.. Siksi monella dieettaajalla alkaa olemaan alakuloinen olo = ET SAA TARPEEKSI HYVIÄ RASVOJA!!!!!

Miksi et voi olla kisakunnossa ympäri vuoden? 
Kuten olen useamman kerran toitottanut (ja viimeinkin myös ITSE sisäistänyt) kisakunto ei ole terve olotila. Rasvat on niin alhaalla, että naisen normaali hormonitoiminta menee sekaisin. Tähän väliin iso HUOM! jos menkat tulee normaalisti dieetin loppuun asti, niin ei se tarkoita sitä,että kaikki olisi varmasti kunnossa. Isoimpana asiana naisen lisääntymiskyky. Mutta kuinka moni +20 v miettii lasten hankkimista ollessaan fitness-kuplassa?! Kannattais muuten miettiä...Ei oo kiva, ku Fitness Pirkko tapaa elämänsä rakkauden kymmenen vuotta myöhemmin, alkaa miettimään lasten tekoa ja huomaakin ettei se olekaan niin helppoa. Varsinkin, jos tämmöisen dieetin on vetänyt useamman kerran...Kukaan ei lopulta tiedä kuinka kauaskantoiset seuraukset näin rajuilla dieeteillä on ja edelleenkin puhe siitä kuinka "mun dieetti oli terveellinen"loppuun asti on täysin PASKAA! Kisakunto ei vain ole luonnollinen olotila. Ei mielelle, eikä keholle!

Oma REVERSE
Mun Reverse alkoi hyvin maltilisesti (eli ihan päin peppua näin jälkikäteen ajatellen). Nostin kaloreita vain vähän (en siis noudattanut valmentajan reverseä pätkääkään), pidin edelleen aerobiset mukana ja lähes jatkoin siitä mihin dieetillä jäin. Painon pitäisi nousta alkuun ihan selkeesti nesteidenkin takia, mutta Ilonapas oli kolmen viikon jälkeen edelleen +1 kilossa. :O Mun olo oli ensimmäiset kolme viikkoa aivan karsee. Mieli heitteli,pää oli sekaisin, treenit ei oikein kulkeneet. Niska-hartia-seutu oli niin pinkeenä että sattui. Ei ihme,kun en antanut itselleni tarpeeksi ruokaa. Toki viikkoon mahtui se yksi säälittävä vapaa ateria jolla ei muuten pitkälle pötkitä. Mieli ei vaan suostunut hölläämään.. Jossain alitajunnan sopukassa mä järjenvastaisesti yritin ylläpitää saavutettua kuntoa. Lisäksi mukaan tuli yhtäkkiä syömisenpelko. Ruokaa oli todella vaikeaa lisätä, koska painonnousun pelko oli niin suuri. Tämäkin on niin jännä juttu, että miten oma mieli voi olla noin kahtiajakautunut. Toisaalta tietää tasan tarkkaan, että läskiä pitää tulla, mutta sitten "fitnesstyyppi"päässä voittaa kaiken muun. Tässä sitä roikuttiin... Voi että, ku ärsyttää vieläkin, mutta toisaalta pitää olla itselleen armollinen ;) totean, että homma ei mennyt ihan mallikkaasti, mutta parhaani yritin ja onneksi heräsin ajoissa.



Oma herätykseni tuli osittain  allaolevan kuvan myötä. Kuva on otettu ehkä pari viikkoa sitten. Mua väsytti, lihaksissa ei ollut mitään paineita. Olo oli alakuloinen ja hieman surullinen. Treenit ei oikein maistunut.Mua ahisti, nukuin huonosti ja elämä tuntui menevän enemmän ja enemmän perseelleen..Kuvassa mä näytän ihan säälittävältä. Missä on se lihaksikas Ilona?



Toinen herätys tuli kyseisen viikon perjantaina ennen äitienpäivää.. Menin puntarille ja paino oli tippunut yli puolella kilolla edelleen ollen sen +1kg alimmasta. Mä oikeesti itkin sinä aamuna. Itkin vituiks mennyttä viikkoa, itkin ja syyllistin itseäni siitä etten pysty ja uskalla syödä. Vitutti ja suututti. Tämän "flippaamisen" myötä homma lähti kuin lähtikin toimimaan. Keräsin itseni ja lopetin syyllistämisen. Vetäisin äitienpäiväviikonloppuna kolmen päivän ruokaorgiat ja muutenkin homma vaan lähti toimimaan paremmin. Lopetin ruokalistan kyttäämisen ja siirryin makrojen laskemiseen. Eli syön ihan mitä huvittaa kunhan hiilart, prodet ja rasvat pysyvät tietyssä numerossa. Osaan sijoitella ravinto-aineet itse, niin ei ogelmia siellä päässä. Ja onhan mulla herrajumala ravintovalmentajankoulutus taskussa. Kyllä mä syödä osaan! :))) Lisäksi jatkossa jätän pari päivää viikossa punnitsematta KAIKEN mitä syön. :D Alan viemään  hommaa sinne suuntaan mihin itse olen koulutukseni saanut. Haluan toimia omien arvojeni mukaan. silloin tiedän tekeväni oikein. Mieli tuntuu jo nyt kevyemmältä. Jossain vaiheessa jätän ruokien punnaamisen kokonaan pois, koska niin normielämän pitäisi mennä. Tiedostan, että läskiä kertyy edelleen normitallaajaa helpommin joten joudun hiukan vielä himmaamaan. :)) Mutta kyllä sitä on kuulkaas herkuteltu.. :P
 Pientä näytettä tietysti... ;)




Yhteenvetona. Reversen alku oli helvetin vaikeeta, mutta nyt ollaan oikealla tiellä ja painokin on tullut sen 4-5 kiloa ylöspäin. :)) Sain nesteet takaisin  kroppaan ja lihaspyöreyden takaisin. Olo on parempi, treenit taas sujuvat ja mielikin on semijees. Aika-ajoin se flippaa, mutta sehän on vain normi Ilonaa.. ;) Tänään ollaan jo huomattavasti lähempänä sitä omaa minää!  <3




Ihanaa sunnuntaita! <3

-Ilona-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta ja pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin! <3