Entisen ylipainoisen Liikunnanohjaaja/ravintovalmentajan mietteitä elämästä, liikkumisesta ja ravinnosta.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Jatkosuunnitelmat


Huomenta. Kisat oli ja meni, on aika keskittää katse tulevaan.. Vai onko se oikeasti niin helppoa!?
27 viikkoa tarkkaa dieettiä, kalenteroituja treenejä, ruuat vaa'an kautta, viikottaisia kuntotsekkejä, poseeraamista ym.ym.ym.... Treenejä oli kamalasti ja mun pää ei suostunut himmaamaan, vaikka olisi pitänyt.. Heitin enstisestään bensaa liekkeihin.. Viikko viikolta maailma pieneni,laatikko litistyi. Loppuaika ei ollut enää mitään muuta kuin kisahömppää. Elämää ja päivää (lopussa) ohjasi vain yksi tavoite, kisat. Energiat alkoi olla joinain päivinä niin vähissä, että tippuneen haarukan nostaminen lattialta tuntui työläältä. En jaksanut siivota, pestä pyykkiä tai tehdä mitään muuta kuin maata peittojen alla kylmissäni. Sydän alkoi oireilemaan.. Masensi ja kiukutti.. Nälkä hävisi jossain vaiheessa kokonaan. Tilalle tuli tyhjä, energiaton tunne. Ilo katosi. Nauraminen loppui. Sitä vain suoritti elämäänsä jotenkuten ja yritti parhaansa... Kuulostaako kamalalta?! Sitä se olikin loppuaikoina.. Eikä sitä itse edes huomaa ennen kuin kisat on ohi, stressi vähenee ja kroppa saa lisää ruokaa edes vähän.. Huonoon oloon turtuu ja tottuu. Siitä tulee "normiarkea" Vai miltä allaoleva kuva teidän mielestä näyttää? Onko siinä terve ja hyvinvoiva ihminen?

Aika moni luulee/olettaa, että kisojen jälkeen palataan takaisin siihen "normiarkeen" HETINYT. Kisaajalle normiarki on samaa kuin dieetilläkin eli dieetti jatkuu reversellä. Ei ei, ei se kisapäivään lopu. Homma jatkuu Uudella "dieetillä" eli ruokia pitäisi edelleen punnata, aerobiset vähenee pikkuhiljaa eli homma jatkuu saatana sentään. On kuulkaas ollut vaikeeta. Juurikin se "normiarki" on vaikeaa hahmottaa.. Mitä se on, mitä kuuluu hyvään elämään.. Vaikkakin kisakunto on epäterveellinen olotila, on siitä luopuminen yllättävän haasteellista ja sen kanssa olen itse taistellut. Tiedän tasan tarkkaan, että rasvaa on saatava lisää mutta silti.... Neljän vikon jälkeen tilanne alkaa olemaan jo aika hyvä, mutta kolme ensimmäistä viikkoa olivat todella todella vaikeita. :O Palaan asiaan, koska nyt piti puhua jatkosuunnitelmista... ;)

Mitäs nyt sitten? 

Kisojen jälkeen olin ihan intopiukeena, että perkele keväällä uudestaan hetipaikalla, mutta luovuin jo ajatuksesta. Olisihan se ollut ihan hullua. Mun kroppa ei käy normaalisti, aineenvaihdunta on hidastunut, pää ei ole vielä mukana muutoksessa = UNOHDETAAN KEVÄÄN KISAT!
Tarkoituksena on nyt siis löytää itselle toimiva tapa toteuttaa tätä hommaa ja juurikin omannäköinen. Esimerkiksi en noudata valmentajani laatimaa reversea vaan olen kuulkaas lähtenyt ihan omille teille. :D Yllättikö? :)))  Mä en henkisesti pysty enää elämään sitä "listaelämää". Mulla on nyt ihan omat systeemit ;) Joista myöskin lisää myöhemmin... Elikä elikä.. Joo kisaan vielä.. Onko se nyt sitten vuoden päästä , puolentoista vai jopa kahden vuoden päästä... Se ei ole niin oleellista.. Oleellisempaa on palauttaa oma kroppa sellaiselle tasolle missä sen kanssa on hyvä olla ja treenit maistuvat. Mentaalipuoli tulee oleellisena osana pakettia. Eli niin kauan kuin koen ettei pää kestä kisoja (nyt ei kestäis), niin en kisaa.. Nyt panostetaan henkiseen hyvinvointiin, lähipiiriin ja ystäviin ja kehittyviin treeneihin. Kisoja tulee ja menee, mutta mulla on vain yksi kroppa joka pitää pitää hyvässä kunnossa loppuelämän.<3

-Ilona-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta ja pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin! <3