Think Fit

Hei olen Ilona Mäntyniemi lahdesta. Liikunnanohjaaja ja ravintovalmentaja. Pääosaamisalueet liikunta,psyykkinen hyvinvointi ja ravitsemus. Intohimona ravitsemuksen psykologia, jonka opiskelusta en saa tarpeekseni! :D Tervetuloa!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Kannattaako pika(tappo)dieetit?


Lyhyt ja ytimekäs vastaus EI kannata.

Mietipäs nyt uudestaan. Oletetaan, että olet luonnollisen (eli ei täysin viturallaan olevan) nälänhallinnan omaava yksilö. Kannattaa pitää mielessä, että suuret kalorivajeet lähtevät helposti sekoittamaan yksilön omaa nälänhallintasysteemiä eli mm. leptiini-ja greliini-hormonit menee vinksalleen aika helposti. Rautalangasta vääntäen ja lyhyesti kerrottuna tämä tarkoittaa sitä, että sulla on nälkä, vaikka keho ei tarvitsisikaan ruokaa. Näiden kahden hormonien epätasapaino on osalla ihmisistä syy jatkuvaan painonnousuun (näin kärjistäen). Toki taustalla vaikuttavat lukemattomat asiat, mutta pari näistä mainittakoon. 😊

Vituillaan olevasta nälänhallinnasta, voin käyttää itseäni esimerkkinä. Minun nälänhallinta oli huonossa jamassa enemmän ja vähemmän viime syksyyn asti. Siis oikeasti, mä en edes liioittele. Voin kertoa syöneeni yhteen aikaan ennen kisadieettiä päivässä 3500 kcl ja mulla oli jatkuvasti nälkä. :O Tähän päälle vielä yksi päivä viikossa överipossuttelut! Siis miettikää mun päiväkaloreita! O____o Tuudittauduin valheeseen lihaksen kasvamisesta, :D Joka kyllä osoittautui aikalailla vääräksi tuossa vuosi sitten. :D  Ei ollut lihasta kaikki paino minkä keräsin itseeni offilla. 😊
 
 

Elikäs et siis halua sekoittaa nälkää sääteleviä hormoneja. Toinen hyvä näkökulma on puhtaasti psyyke. Aika raskasta elää elämäänsä överi isoilla kalorivajeilla, kärsiä heikotuksesta ja nälästä ja syödä tylsää ruokaa. Mieli jaksaa tätä ”pakkopullaa” jonkin aikaa, mutta valitettavasti tutkimukset osoittavat sen, että jossain vaiheessa napsahtaa. Jatkuvat kieltäymykset vaan käyvät psyykkeelle liian raskaaksi. Puhumattakaan siitä, että sun keho alkaa huutaa ruokaa..  Keho on fiksu kapistus. Se alkaa pistämään vastaan hyvin helposti  ja mitä radikaalimpia otteita SINÄ käytät, keho iskee takaisin.. Ja valitettavasti tätä taistelua et SINÄ voita.

Samaan (itseasiassa parempaan) lopputulokseen pääset kun varaat projektiin hieman enemmän aikaa. Anteeksi nyt vaan tämä klisee, mutta et sinä saa pois sitä heti minkä olet kerännyt itseesi pitemmällä ajalla. Mieti voit käytännössä syödä ihan mitä haluat. Eikö olekin uskomatonta. 😊

Helpompi keino on pyrkiä syömään perus terveellisesti. Oikeasti jo sokerin ja alkon poisjättäminen tekee ihmeitä. Syöminen on nykyään kuin uskonto ja siitä on tehty ihan älyttömän vaikeaa. Oikeasti kyllä sitä kunnossa pysyy kivemmallakin tavalla. 😉
Lämpimiä kesäpäiviä toivottelee Iltsu
 

 
 


 


 

 


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Miltä tuntuu olla omassa kehossa just nyt?


Niin miltä tuntuu oma kroppa? Itseasiassa aikasta hyvältä (tähän kuuluisi sydän emoji). Paino stabiloitui loppusyksystä, mikä varmasti auttoi asiaa koska silloin oli helpompi taistella omaa päätä vastaan. Nähkääs päässäni asuva pieni "fitnesspiru" huuteli välillä kaikennäköistä kakkaa johon huonoina päivinä meinasin uskoa. Onneksi en uskonut.

Isoin muutos tapahtui kesällä 2018 kun pakotin itseni luopumaan hetkeksi kaikesta kontrollista liittyen ruokaan. Lopetin ruokien punnitsemisen, aloin syömään ihan mitä mieli teki. Tavallaan sysäsin myös oman ammattiosaamiseni taka-alalle, jotta pystyin työntämään suuhuni kaiken sen shaiban mitä halusin. En piitannut tippaakaan makroista, mikroista, protskuista, hiilareista, rasvoista,ruoka-ajoista  yms. Vedin karkkia,suklaata,kebua,hamppareita,pizzaa KAIKKEE ihan milloin vain ja niin paljon kuin halusin. Kuulostaa HC:ltä, mutta mun mieli tarvitsi sitä. Plus keho. Keho ja aivot olivat molemmat aliravittuja ja tuollainen hetkellinen ruokaorgia-elämäntapa pelasti mut. :)) Todellinen oman ammattiosaamisen riemuvoitto, eiks ni?!  :D

Toinen iso muutos tapahtui itseasiassa aika vasta. Syksyllä jo luovuin totutusta treenityylistä eli esim.selkä/haba samaan aikaan ja aloin treenaamaan silleen ku just silloin (kyseisenä päivänä) tuntui kehossa. Eli jos jalat oli rikki, niin en treenannut jalkoja vaan vaihdoin lennosta siihen mikä tuntui hyvältä. Aloin harrastamaan muuta liikuntaa salin ohessa kuten hiihtoa ja luistelua, mikä tuntui ihan saakelin mageelta.Huom! Fitness-Ilona ei paljoa ylimääräisiä aerobisia tehnyt, koska se vaikutti negatiivisesti kehitykseen. :D Siis hei oikeesti nyt jälkikäteen mietittynä KUIN SEKAISIN VOI IHMINEN OLLA? :))) Tämäkään muutos ei riittänyt, sillä aika vasta löysin itseni taas tilanteesta, että olen treenannut liikaa (pahin sudenkuoppani). Tällä hetkellä olen ollut salitauolla pari viikkoa ja katson miten jatkan... Idea on jo olemassa, mutta katsellaan.. ;) Tuuliviiri kun olen, niin... :P

Mua ei tällä hetkellä kiinnosta lihasmassan kasvatus, paremminkin ylläpito. Haluan liikkua mahdollisimman monipuolisesti, jooga kiinnostaa. :D  Musta tuntuu, että paloin loppuun niin monella elämän osa-alueella ettei tosikaan. Tällä kertaa vaan kävi niin, että ensiksi petti mieli, sitten keho mutta siitä  lisää myöhemmin. Nyt ei ole sen aika. Anyway voiton puolella ollaan. :)

Niiiiiiinn mun keho. Tykkään. Arvostan. Läskiä on tullut, mutta niin sitä saa tullakin. Ja hei nyt kun paino stabiloitui tähän tiettyyn lukemaan, saan syödä oikeesti vaikka ja mitä eikä se liiku minnekään. Mikäs sen hienompaa. Itseasiassa puntarikin pitäisi heittää roskiin, mutta siihen on vielä pikkasen matkaa. Ei just nyt, mutta ehkä myöhemmin.  Kaikenkaikkiaan rakkaus omaa kehoa kohtaan on lisääntynyt huikean paljon. <3 Haluan elää pitkän ja terveen elämän. ainahan se ei ole mahdollista, vaikka kuin OPTIMOISI kaikki elämän osa-alueet ;)

Sori meni vähän aiheen vierestä. Kuten aina. :D

 Palaillaan!




-Iltsu-

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Tulevaisuuden VISIO ja tietysti vastaus kysymykseen: Tuliko siitä läski???

Heippodei ja elossa ollaan. Pitkällisen harkinnan jälkeen paluu blogin ääreen on tapahtunut. :))

En ole unohtanut mun iki-ihanaa blogiani, mutta sanotaanko niin että elämä vei sellaista vuoristorataa viimeisen puoli vuotta etten ole kyennyt kirjoittamaan sanaakaan. Lisäksi oma mieli on ollut enemmän ja vähemmän sekaisin, joten koin ettei minulla olisi ollut yhtään mitään annettavaa tänne. Minun täytyy kirjoittaa tekstini roihuavalla tunteenpalolla, jotta se olisi mielekästä. Tällä hetkellä mennään pikku liekillä, jota vielä pitää elvytellä. Kyllä se siitä taas lähtee kun heittää vähän bensaa liekkeihin! :P

Olen pitkään miettinyt mikä minun visioni olisi somen suhteen. Facebuukki on silleen huono ettei se tavoita niin paljon ihmisiä kuin haluaisin. En ota mitään +1000 kaveria, koska siellä on henkilökohtaisempia asioita. Instagram on ylipinnallista paskaa
(huom, jossa itse olen mukana). Snapchat ja Twitter (EI IKINÄ! Joku raja nyt omalla yksityisyydelläkin on oltava). Viimeiseksi jää rakas luomukseni blogini, jota aloin kirjoittelemaan silloin kun jäin kiikkiin #fitnesspsykoosiin. Pohdin ja pähkäilin mitä haluan ihmisten lukevan? Mitä haluan jakaa heille? Haluanko kirjoittaa näennäistä shaibaa vai ihan oikeaa asiaa. En pelkää mielipiteeni sanomista ja minun mielestä  blogimaailma tarvitsee enemmän vahvoja ihmisiä. Varsinkin se maailma johon kuuluu kaikki Fitnekseen liittyvät asiat. ;) Koen, että minulla on "ääni", vahva sellainen.

Oman elämänhistorian ja koulutuksen kautta pystyn auttamaan ihmisiä, jotka ovat olleet samankaltaisissa tilanteissa ja haluan auttaa heitä. Haluan kertoa totuuden tietyistä asioista sievistelemättä ja kainostelematta. Jos pystyn teksteilläni vaikuttamaan edes yhteen elämän alkutaipaleella olevaan nuoreen, koen olevani saavuttanut haluamani tavoitteen.

Blogissani tulen ottamaan kantaa mm. fitnekseen, laihdutukseen, ruokavalioihin, nälänhallintaan, tietoiseen syömiseen , häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen ja syömishäiriöihin. Koska olen minä, otan kantaa myös kaikkeen siihen mikä sillä hetkellä on ajankohtaista. ;)

Niin ja vastaus otsikossa olevaan kysymykseen kuvalla. Jokainen voi itse todeta mielessään oman oikean vastauksen. :P



 Ihanaa alkavaa kevättä :)

Iltsu




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kisakunnossa roikkuminen


Huomenta. Tänään on hyvä aamu paneutua aiheeseen, minkä kanssa monet kisaajat kamppailevat eli kisakunnosta poispyrkiminen. Kisojen jälkeinen aika on monelle todella todella vaikeaa (minä en ollut poikkeus tässäkään tapauksessa). Parin päivän syömisten jälkeen pitäisi palata sille saatanan dieetille, jotta kunto pysyy semi siistinä. Kroppa ja aineenvaihdunta käy hitaalla, väsyttää,kolottaa.. Ruokaa saa hieman lisää, mutta kuitenkin kalorit on vielä aika niukahkot..  Peilistä katsoo taas eri ihminen, koska kisakunto on päivän kunto. ;) Nälkä on, tekisi mieli syödä mitä huvittaa mutta päässä huutelee pieni ääni "sä lihot, jos syöt liikaa". Maha ei toimi kunnolla ja keho kerää nestettä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, mikä entisestään lisää ahdistusta. Osa mielestä tietää, että painoa on pakko tulla lisää, jotta kroppa ja aineenvaihdunta alkaa toimimaan, mutta kuitenkin..... Se pieni pirullinen ääni päässä on tosi ärsyttävä, liiankin hallitseva. Voitti hetkellisesti jopa minut.

Yksi syy tähän mielen sekavuuteen on se, että aivojen oma hormonituotanto hiipuu liian vähien rasvojen myötä. Mm. Dopamiinin tuotanto vähenee mistä seuraa masennusoireita.. Siksi monella dieettaajalla alkaa olemaan alakuloinen olo = ET SAA TARPEEKSI HYVIÄ RASVOJA!!!!!

Miksi et voi olla kisakunnossa ympäri vuoden? 
Kuten olen useamman kerran toitottanut (ja viimeinkin myös ITSE sisäistänyt) kisakunto ei ole terve olotila. Rasvat on niin alhaalla, että naisen normaali hormonitoiminta menee sekaisin. Tähän väliin iso HUOM! jos menkat tulee normaalisti dieetin loppuun asti, niin ei se tarkoita sitä,että kaikki olisi varmasti kunnossa. Isoimpana asiana naisen lisääntymiskyky. Mutta kuinka moni +20 v miettii lasten hankkimista ollessaan fitness-kuplassa?! Kannattais muuten miettiä...Ei oo kiva, ku Fitness Pirkko tapaa elämänsä rakkauden kymmenen vuotta myöhemmin, alkaa miettimään lasten tekoa ja huomaakin ettei se olekaan niin helppoa. Varsinkin, jos tämmöisen dieetin on vetänyt useamman kerran...Kukaan ei lopulta tiedä kuinka kauaskantoiset seuraukset näin rajuilla dieeteillä on ja edelleenkin puhe siitä kuinka "mun dieetti oli terveellinen"loppuun asti on täysin PASKAA! Kisakunto ei vain ole luonnollinen olotila. Ei mielelle, eikä keholle!

Oma REVERSE
Mun Reverse alkoi hyvin maltilisesti (eli ihan päin peppua näin jälkikäteen ajatellen). Nostin kaloreita vain vähän (en siis noudattanut valmentajan reverseä pätkääkään), pidin edelleen aerobiset mukana ja lähes jatkoin siitä mihin dieetillä jäin. Painon pitäisi nousta alkuun ihan selkeesti nesteidenkin takia, mutta Ilonapas oli kolmen viikon jälkeen edelleen +1 kilossa. :O Mun olo oli ensimmäiset kolme viikkoa aivan karsee. Mieli heitteli,pää oli sekaisin, treenit ei oikein kulkeneet. Niska-hartia-seutu oli niin pinkeenä että sattui. Ei ihme,kun en antanut itselleni tarpeeksi ruokaa. Toki viikkoon mahtui se yksi säälittävä vapaa ateria jolla ei muuten pitkälle pötkitä. Mieli ei vaan suostunut hölläämään.. Jossain alitajunnan sopukassa mä järjenvastaisesti yritin ylläpitää saavutettua kuntoa. Lisäksi mukaan tuli yhtäkkiä syömisenpelko. Ruokaa oli todella vaikeaa lisätä, koska painonnousun pelko oli niin suuri. Tämäkin on niin jännä juttu, että miten oma mieli voi olla noin kahtiajakautunut. Toisaalta tietää tasan tarkkaan, että läskiä pitää tulla, mutta sitten "fitnesstyyppi"päässä voittaa kaiken muun. Tässä sitä roikuttiin... Voi että, ku ärsyttää vieläkin, mutta toisaalta pitää olla itselleen armollinen ;) totean, että homma ei mennyt ihan mallikkaasti, mutta parhaani yritin ja onneksi heräsin ajoissa.



Oma herätykseni tuli osittain  allaolevan kuvan myötä. Kuva on otettu ehkä pari viikkoa sitten. Mua väsytti, lihaksissa ei ollut mitään paineita. Olo oli alakuloinen ja hieman surullinen. Treenit ei oikein maistunut.Mua ahisti, nukuin huonosti ja elämä tuntui menevän enemmän ja enemmän perseelleen..Kuvassa mä näytän ihan säälittävältä. Missä on se lihaksikas Ilona?



Toinen herätys tuli kyseisen viikon perjantaina ennen äitienpäivää.. Menin puntarille ja paino oli tippunut yli puolella kilolla edelleen ollen sen +1kg alimmasta. Mä oikeesti itkin sinä aamuna. Itkin vituiks mennyttä viikkoa, itkin ja syyllistin itseäni siitä etten pysty ja uskalla syödä. Vitutti ja suututti. Tämän "flippaamisen" myötä homma lähti kuin lähtikin toimimaan. Keräsin itseni ja lopetin syyllistämisen. Vetäisin äitienpäiväviikonloppuna kolmen päivän ruokaorgiat ja muutenkin homma vaan lähti toimimaan paremmin. Lopetin ruokalistan kyttäämisen ja siirryin makrojen laskemiseen. Eli syön ihan mitä huvittaa kunhan hiilart, prodet ja rasvat pysyvät tietyssä numerossa. Osaan sijoitella ravinto-aineet itse, niin ei ogelmia siellä päässä. Ja onhan mulla herrajumala ravintovalmentajankoulutus taskussa. Kyllä mä syödä osaan! :))) Lisäksi jatkossa jätän pari päivää viikossa punnitsematta KAIKEN mitä syön. :D Alan viemään  hommaa sinne suuntaan mihin itse olen koulutukseni saanut. Haluan toimia omien arvojeni mukaan. silloin tiedän tekeväni oikein. Mieli tuntuu jo nyt kevyemmältä. Jossain vaiheessa jätän ruokien punnaamisen kokonaan pois, koska niin normielämän pitäisi mennä. Tiedostan, että läskiä kertyy edelleen normitallaajaa helpommin joten joudun hiukan vielä himmaamaan. :)) Mutta kyllä sitä on kuulkaas herkuteltu.. :P
 Pientä näytettä tietysti... ;)




Yhteenvetona. Reversen alku oli helvetin vaikeeta, mutta nyt ollaan oikealla tiellä ja painokin on tullut sen 4-5 kiloa ylöspäin. :)) Sain nesteet takaisin  kroppaan ja lihaspyöreyden takaisin. Olo on parempi, treenit taas sujuvat ja mielikin on semijees. Aika-ajoin se flippaa, mutta sehän on vain normi Ilonaa.. ;) Tänään ollaan jo huomattavasti lähempänä sitä omaa minää!  <3




Ihanaa sunnuntaita! <3

-Ilona-



perjantai 19. toukokuuta 2017

Jatkosuunnitelmat


Huomenta. Kisat oli ja meni, on aika keskittää katse tulevaan.. Vai onko se oikeasti niin helppoa!?
27 viikkoa tarkkaa dieettiä, kalenteroituja treenejä, ruuat vaa'an kautta, viikottaisia kuntotsekkejä, poseeraamista ym.ym.ym.... Treenejä oli kamalasti ja mun pää ei suostunut himmaamaan, vaikka olisi pitänyt.. Heitin enstisestään bensaa liekkeihin.. Viikko viikolta maailma pieneni,laatikko litistyi. Loppuaika ei ollut enää mitään muuta kuin kisahömppää. Elämää ja päivää (lopussa) ohjasi vain yksi tavoite, kisat. Energiat alkoi olla joinain päivinä niin vähissä, että tippuneen haarukan nostaminen lattialta tuntui työläältä. En jaksanut siivota, pestä pyykkiä tai tehdä mitään muuta kuin maata peittojen alla kylmissäni. Sydän alkoi oireilemaan.. Masensi ja kiukutti.. Nälkä hävisi jossain vaiheessa kokonaan. Tilalle tuli tyhjä, energiaton tunne. Ilo katosi. Nauraminen loppui. Sitä vain suoritti elämäänsä jotenkuten ja yritti parhaansa... Kuulostaako kamalalta?! Sitä se olikin loppuaikoina.. Eikä sitä itse edes huomaa ennen kuin kisat on ohi, stressi vähenee ja kroppa saa lisää ruokaa edes vähän.. Huonoon oloon turtuu ja tottuu. Siitä tulee "normiarkea" Vai miltä allaoleva kuva teidän mielestä näyttää? Onko siinä terve ja hyvinvoiva ihminen?

Aika moni luulee/olettaa, että kisojen jälkeen palataan takaisin siihen "normiarkeen" HETINYT. Kisaajalle normiarki on samaa kuin dieetilläkin eli dieetti jatkuu reversellä. Ei ei, ei se kisapäivään lopu. Homma jatkuu Uudella "dieetillä" eli ruokia pitäisi edelleen punnata, aerobiset vähenee pikkuhiljaa eli homma jatkuu saatana sentään. On kuulkaas ollut vaikeeta. Juurikin se "normiarki" on vaikeaa hahmottaa.. Mitä se on, mitä kuuluu hyvään elämään.. Vaikkakin kisakunto on epäterveellinen olotila, on siitä luopuminen yllättävän haasteellista ja sen kanssa olen itse taistellut. Tiedän tasan tarkkaan, että rasvaa on saatava lisää mutta silti.... Neljän vikon jälkeen tilanne alkaa olemaan jo aika hyvä, mutta kolme ensimmäistä viikkoa olivat todella todella vaikeita. :O Palaan asiaan, koska nyt piti puhua jatkosuunnitelmista... ;)

Mitäs nyt sitten? 

Kisojen jälkeen olin ihan intopiukeena, että perkele keväällä uudestaan hetipaikalla, mutta luovuin jo ajatuksesta. Olisihan se ollut ihan hullua. Mun kroppa ei käy normaalisti, aineenvaihdunta on hidastunut, pää ei ole vielä mukana muutoksessa = UNOHDETAAN KEVÄÄN KISAT!
Tarkoituksena on nyt siis löytää itselle toimiva tapa toteuttaa tätä hommaa ja juurikin omannäköinen. Esimerkiksi en noudata valmentajani laatimaa reversea vaan olen kuulkaas lähtenyt ihan omille teille. :D Yllättikö? :)))  Mä en henkisesti pysty enää elämään sitä "listaelämää". Mulla on nyt ihan omat systeemit ;) Joista myöskin lisää myöhemmin... Elikä elikä.. Joo kisaan vielä.. Onko se nyt sitten vuoden päästä , puolentoista vai jopa kahden vuoden päästä... Se ei ole niin oleellista.. Oleellisempaa on palauttaa oma kroppa sellaiselle tasolle missä sen kanssa on hyvä olla ja treenit maistuvat. Mentaalipuoli tulee oleellisena osana pakettia. Eli niin kauan kuin koen ettei pää kestä kisoja (nyt ei kestäis), niin en kisaa.. Nyt panostetaan henkiseen hyvinvointiin, lähipiiriin ja ystäviin ja kehittyviin treeneihin. Kisoja tulee ja menee, mutta mulla on vain yksi kroppa joka pitää pitää hyvässä kunnossa loppuelämän.<3

-Ilona-

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

KISAT: Päivä jona heräsin oravana


Huomenta. Tässä on aikaa vierähtänyt jo joki tovi kisoista. Olen monta kertaa ollut aloittamassa kirjoittamista kisapäivästä, mutta jokin henkinen blokki on ollut asian esteenä. Kisojen jälkeinen aika ei ole ollut helppoa monestakaan syystä ja olin jonkin aikaa ihan kyllästynyt hommaan.Tais iskeä "fitnessähky". Halusin palata aiheeseen jos ja KUN tulee se hetki kun olen valmis. Tänään on se päivä jolloin voin avata kisapäivää edes hieman! :)

Elikäs palataanpas ajassa taaksepäin. Kisoja edeltävänä yönä nukuin aika huonosti. Join sen 1,5 lasia viiniä ja eipä se mua väsyttänyt. Toki jännityksellä oli osuutta asiaan ja unet jäivät pariin kolmeen tuntiin. Aamun koittaessa peilistä katsoi no ei Ilona. :O  Olo oli muutenkin krapulainen... :D Oli todella järkyttävää mikä muutos tuli jo yhdessä yössä. Jalat oli kiristynyt huomattavasti ja nesteet lähtenyt liikkeelle, mikä helpotti....Kävin ulkona hieman jaloittelemassa ja fiilistelemässä päivää ja aamupalaksi söin ah niin ihania riisikakkuja, kanaa ja ananasta ja jonkin verran vettä.

Aamulla ja itseasiassa koko päivän mun olo oli ihan omituinen,leijaileva. Sitä kun on uurastanut jonkin tavoitteen eteen niin pitkään ja intensiivisesti, niin mä en vaan pysty sanoin kuvailemaan sitä tunnetta mikä se on kun työ on tehty.. 27 viikkoa helvetisti treenejä, huonoja yöunia, ahdistusta, iloa.. Kaikki ruoka vaa'an kautta.. Kuntopanikointia... Huonoja fiiliksiä... Hyviä fiiliksiä....Onnistumisen tuntemuksia... Kehon muuttumista.... Ei vitsit.... <3 <3 <3

Noin yhdeksän aikaan Veera laittoi mulle Jan Tanaa, mikä viimeistelee kisavärin. Olisikohan se ollut kolme kerrosta ja sitten aloitettiin meikkailut. Mut meikattiin patjalla selinmakuulla, jotta jalat sais levätä mahdollisimman paljon ja ne nesteet pysyis edes vähän poissa. :D Pikkuhiljaa siinä meikkauksen ohessa alkoi jännittämään. Oli aivan uskomatonta ajatella, että tämä on nyt tässä. 27 viikkoa takana ja olen menossa kisaamaan. Mua itketti koko ajan ja oli kamanlan epätodellinen fiilis. Ilonasta kuoriutui ihan eri henkilö kisapäivänä...



Meikkausten jälkeen sain välipalan: Nutellaa, banaania ja riisikakkuja ai ettäääääää! :D Oli kuulkaas hyvää.. :))) Puoli yhdentoista jälkeen tilattiin taksi ja lähdettiin kisapaikalle, jossa heitettiin tavarat takahuoneeseen ja pötkölleen. Kulttuuritalon takahuone on aika pieni, niin siellä tosiaan joutui olemaan "kuin sillit suolassa". Mua alkoi jännittämään aina vaan enemmän ja enemmän ja yritin kuunnella musiikkia, jotta rauhottuisin. Siinä se aika sitten meni maatessa ja omaa kisaamista odotellessa. Kaikista mielenkiintoisin juttu on bikinien liimaaminen. Jep, ne liimataan! :P Ei ne saatana muuten pysyis paikallaan. :D  Ja hei.. Ne muuten liimataan ihan kaikkialta.. ;)  Aikataulut petti ja me liimattiin biksut hieman liian aikaisin. Siinä on se ikävä juttu ettei liimaamisen jälkeen enää istuta tai maata vaan joudutaan olemaan seisaallaan mikä oli perseestä.Tervetuloa taas nestekriiseilyt! :D



Tietyssä vaiheessa ennen lavalle menoa aloitetaan myös pumppaillut, vedetään tilkka (mun tapauksessa ISO hörppy.. okei 1/3 osa pullosta..) pumppiviinaa ja otetaan jotain sokerista ja suolaista. Mulla oli kuminauha mukana ja Veera ohjeisti tiukasti mitä teen ja milloin. Yritettiin aktivoida selkää, joka on se isoin ongelma hermotuksen kannalta ja tilanne olikin ihan hyvä... Muuten.... Mä vedin ennen lavalle menoa melkein pussin karkkeja eli ei menty ohjeiden mukaan. :P Sokeripumppi on paras pumppi ja tiesin että toimii, niin sillä mentiin...






Kun oli meidän ryhmän vuoro, muijat pistettiin jonoon ja siitä lavalle. Beginners-sarjan kova taso yllätti itsenikin. Taso on noussut vuosi vuodelta, koska kilpailijamäärät lisääntyy mikä on hyvä asia. Tiesin jo siinä vaiheessa ettei kamalan isoja toiveita voi sijoitukselle asettaa, mutta eipäs se haitannut. Lavalla olo oli siistiä, ei ahdistanut tai pelottanut. Kaikki meni ihan ok:sti ja kuulin kannustusjoukot, kiitos siitä <3 <3 <3



Saakelin selkä ei auennut tarpeeksi ja se jäi eniten kaivelemaan. Edellisenä iltana sain sen kunnolla auki, mutta ei niin ei... Lavavalot on kyllä karmeat. Ne on niin kirkkaat ettei yleisöä edes näe kunnolla, mikä ei toisaalta haittaa. :D Finaaliin en päässyt ja olinko seitsemäs... Fiilis oli kuitenkin tosi hyvä. Pääsin sellaiseen kuntoon mistä voin olla todella ylpeä lähtökohdat huomioonottaen ja HEI MÄ TEIN SEN!!!! :)))) Enpä olisi ikinä uskonut! :D Nyt tiedän, että tarvittaessa mussa on tahdonlujuutta tehdä aivan mitä vain. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin jun mietin sitä voittajafiilistä minkä koin <3



Kisojen jälkeen ylläriylläri unohdin vedenjuonnin kokonaan ja aloin vaan syömään karkkeja! :D Mentiin käymään kuvauksissa ja sit hetki piipahdettiin kisapaikalla kavereiden luona. Äippä ja isä tuli siitä siihen ja sit lähdettiinkin yhdessä syömään KEBABBIA! :P  Tarkoitus oli alunperin syödä pizzaa, mutta ei keretty.. Taxikuski sai osansa mun nälkäkiukusta, ku se ajoi miten sattuu.. Vetäisin kuulkaas siihen ison kebun ja jäätävän lautasellisen ranuja majolla ja ketsupilla. :D  Söin koko lauantain niin paljon että illalla makasin kippurassa neljä viis tuntia. Mulla oli aivan jäätävän karsee olo ja maha kipee. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja jatkoin syömistä seuraavana päivänä. :D Kävelin aamulla klo 06 Kalasatamasta Helsingin keskustaan missä vanhemmat majailivat ja mentiin syömään hotelliaamupala. Syöpöttely jatkui koko sunnuntain. Aina kun vatsassa oli vähän tilaa, söin lisää. Söinsöinsöinsöinsöinsöin koko päivän ja illalla oli taas jäätävä olo. :/ 





 Maanantaina alkoi reverse ja se vasta onkin ollut mielenkiintoista.... 

Tämmöinen päivä oli Ilonan kisapäivä! :D

MÄ TEIN SEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 


-Iltsu-













lauantai 29. huhtikuuta 2017

Viimeistelyviikko KE,TO JA PE: Tankkaus ja nesteidenpoisto

Heipsistäralllaa! Täällä taas ja ELOSSA. :D Viikko kisoista ja aletaan olemaan väsyn suhteen voiton puolella. Mulle tuli kisojen jälkeen suorastaan ähky koko touhuun ja tänne blogiinkaan ei ollut mitään sanottavaa, mutta nyt tosiaankin alkaa homma taas normalisoitumaan. :)

Kisarapsaa saatte vielä odottaa sillä ensiksi palataan ajassa hieman taaksepäin.. Mennään aikajärjestyksessä.. :P

Keskiviikkona alkoi siis tankkaus ja nesteidenpoisto. Suolan määrä tippui,vettä lisättiin. Ruokavalio muuttui hilarivoittoiseksi ja kuvioihin tuli mukaan myös erinäiset tuotteet mitkä edesauttavat nesteiden poislähtöä. Mun aamu alkoi tällä: Oi että sitä fiilistä, ku aivot hetkellisesti toimivat. <3

Siinä sitten tasaisin väiajoin työnnettiin koneeseen lisää hiilaria ja eri tabletteja,vitamiineja ja vettä.. Tämä on se prosessi missä meistä kisaajista tulee oravan näköisiä. Illuusio, joka loppuvaiheessa kestää tasan sen yhden päivän..Kuntoa voi ylläpitää pari päivää, jos on kahden päivän kisat,mutta tervettä se ei ole. Jos joku muuta väittää, puhuu paskaa!

Mä en ymmärrä miten ihmiset voivat sanoa tuota vaihetta ihanaksi,koska mulle se oli tosi raskasta aikaa, helvetillistä suorastaan. Mulla alkoi jo keskiviikkona olo huononemaan ja se oli oikeesti aivan paska. Mua oksetti ja ällötti.Aivotoiminta hiipui entisestään,lihakia pisteli ja kylmyys iski pahempana kuin koskaan. Nyt olen kokenut sen todellisen syväjää olotilan milloin kylmyys huokuu luista ulos ja mihin saunakaan ei tuo helpotusta. :/

 Jep eli lauseet "nauti nyt viimeistelyistä" voi mun kohdalla heitää roskikseen. Viimeistelyviikko oli yksi karseimmistä dieettikokemuksista IKINÄ. Kivempaa oli dieetata ja eihän sekään loppuvaihessa kivaa ollut....  Asiaa helpotti tieto että kohta tää loppuu.. :D

Torstaina aloitettiin värinlevitys,mikä oli kans aikasta mielenkiintoinen kokemus. Mulle värin levitti Veeran poikaystävä, joka on pro siinä.. Voitte varmaan kuvtella mikä fiilis on kun  seisot alasti olkkarissa jalat levällään ja "ei poikaystävä" telaa maalit sun kroppaan. Ja huom..Kroppa siis telataan kauttaaltaan IHAN KOKONAAN! :P Voin sanoa, että tietty häveliäisyys on kadonnut musta ikuisiksi ajoiksi.:D



Kroppa lähti keskiviikkona kuivumaan ja aamuisin näytin aina vaan karseemmalta ja karseemmalta. Siitä lookista oli naisellisuus kaukana, uskokaa pois. Viimesitelyviikkohan ei tee ihmeitä vaan tosiaankin viimeistelee sen kisakunnon eli sen vaikutus on  vaan tuo "nesteet pois ja oravaksi". Aika moni odottaa ihmeitä tapahtuvan kyseisellä viikolla, mutta se "ihme" on nesteidenpoisto ja lihasten täyttä hiilareilla. Viimeistelyiden vaikutus kisakuntoon on noin viiden  prosentin luokkaa...

Mä en usko, että mulla meni viimeistelyt ihan nappiin.. Ensinnäkin ne olisi voinut aloittaa päivää myöhemmin, sillä mun kroppa tyhjeni niin hyvin että tod.näk.se vei osan hiilarihyödyistä pois. Lisäksi mä join liikaa vettä joka edesauttoi entisestään asiaa. Näin pientä kroppaa ei tarttis tankata noin montaa päivää ja esim.yläkroppa oli parhaimmillaan torstaina.. Lauantaina osa paineista katosi kisapaikalla...


 
Perjantaina lähdettiin ajamaan rekisteröintiin ja illalla oli viimeinen kuntotsekki. Vedenjuonti katkaistiin klo 19.00..Kuntotsekissä ilmeni, että Jalat oli nesteiset, mikä stressasi helvetisti. Sainkin ohjeistukseksi vetää lisäsuolaa ja Bic Macin majolla. Herrajumala oli hyvää. :P Lisäksi sain alkaa juomaan vettä vessakäyntien mukaan, joten ilman nestettä ei enää tarvinnut olla.

Oli muuten mielenkiintoista, ku vedin hamppariaterian ja ison lasin viiniä, niin jano katosi! :D

TÄÄ ON SITÄ FITNESTÄ!!! :P







Viini meni päähän ja hamppariateria alkoi tuomaan kisakuntoa paremmin esiin. Kisafiilis alkoi nostamaan päätään ja siitä kerron seuraavassa postauksessa! ;) Malttakaahan vähän aikaa vielä! :)

-Ilona-